Filosofia: Empiristinen käsitys ihmisluonnosta Chomskyn mukaan

Rationalistinen käsitys otaksuu, että on olemassa tiettyjä ihmisluontoon kuuluvia ominaisuuksia ja että meidän tulee selvittää, mitkä nämä ominaisuudet ovat. Olkoonkin, että me emme tiedä paljonkaan niistä… On olemassa perinteisen rationalismin kehityslinja, joka kulkee Descartesista vapaahenkisemmän Rousseaun kautta (Rousseau on monitahoinen hahmo, mutta tarkoitan tässä ”Tutkielman eriarvoisuudesta” kirjoittanutta vapaahenkisempää Rousseauta) joihinkin Humboldtin kaltaisiin kantilaisiin ja muihin 1800-luvun vapausajattelijoihin. Sen mukaan ihmisluontoon kuuluu jonkinlainen luomisen halu, tarve hallita omaa tuottavaa ja luovaa työtään, halu olla vapaa autoritaarisista rajoituksista, jonkinlainen tarve työskennellä itse valitsemiensa ehtojen vallitessa ja vapaassa yhteistyössä muiden kanssa. Joidenkin mukaan ihmisluonto käsittää nimenomaisesti nämä ominaisuudet. Tällöin orjuus, palkkaorjuus, herruus, autoritaarisuus jne. olisivat pahuutta, joka loukkaa perimmäisiä inhimillisiä periaatteita ja ihmisen luontoa ja on siksi sietämätöntä. Meidän velvollisuutemme olisi löytää ja poistaa kaikki autoritaarisen valvonnan muodot, kajoaminen henkilön arvokkuuteen ja vapauteen jne.
Empiristinen näkökanta sen sijaan omaksuu täysin toisenlaisen asenteen kaikkeen tähän. Sen mukaan ihmisolennot ovat muokattavissa, vailla nimenomaisesti heille kuuluvia ominaisuuksia, ja voivat poiketa kaikilla tavoilla toisistaan ja olla keskenään yhtä erilaisia kuin kissa ja koira. Siten ei olisi mitään moraalista estettä puuttua perimmäisiin ihmisoikeuksiin, koska tällaisia oikeuksia ei ole olemassa; ihmiset ovat vain sekalainen kokoelma ominaisuuksia, muokattavissa ja muutettavissa. Voi tietysti toivoa, että tapahtuu muutosta parempaan, mutta moraalilla ei ole asian kanssa tekemistä.
Itse asiassa en näe mitään tapaa yhdistää edistyksellistä moraalista näkökantaa empiristisiin otaksumiin ihmisestä. Mielestäni tämä juuri onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi empirismi on ollut niin houkutteleva ideologia modernille älymystölle. On syytä kysyä, miksi se on ollut niin puoleensavetävä. Miksi empirismi ilmaantuu yhä uudelleen? Marxismi, konservatismi, mitä erilaisimmat ideologiat ovat syvästi sitoutuneet empiristisiin ideoihin. Näin ei ole siksi, että nämä ideat olisivat osoittautuneet menestyksellisiksi. Näin ei ole siksi, että niille olisi jotakin älyllistä tukea, jotain evidenssiä. Päinvastoin lähes kaikki mitä me tiedämme osoittaa, että nämä ideat ovat joko käsittämättömiä tai vääriä. Tarkoitan nyt empirististä käsitystä ihmisluonnosta, en empirististä käsitystä tieteenharjoituksesta. Empiristisen ihmiskäsityksen puolesta ei voi esittää yhtäkään kunnon perustetta, sitä vastaan moniakin. Miksi se siis hyväksytään kuin jokin opinkappale tai dogmi? No, tässä minusta on paikallaan kysyä, miten se palvelee niiden tarpeita, jotka sen hyväksyvät. Ja vastaus tähän kysymykseen on jokseenkin selvä.”
Hannu Reimen keskustelu Noam Chomskyn kanssa vuonna 1984
(ilm. 1988 teoksessa Language and Politics, suom. Juha Savolainen 1993)