Tekstitehtävä: Sartre
Kysymys 1 / 3
Lue oheinen teksti ja vastaa sen perusteella monivalintatehtäviin.
Jean Paul Sartre ihmisen olemassaolosta ja olemuksesta
(Tekstikatkelma esseestä Eksistentialismikin on humanismia, suom. Aarne T.K. Lahtinen. Teoksesta Esseitä, Otava 1965)
Jean Paul Sartre puolustaa eksistentialismia sitä vastaan esitetyiltä syytöksiltä esseessään ”Eksistentialismikin on humanismia”. Kuuluisassa katkelmassa hän vertaa vertaa perinteisen olemusajattelun, tässä ”tekniseksi maailmankuvaksi” kutsumaansa, ihmiskäsitystä omaan eksistentialistiseen ihmiskäsitykseensä.
“Ajatellaanpa vaikka paperiveistä tai kirjaa. Sen on valmistanut työntekijä, joka on käyttänyt hyväksen tämän esineen ideaa, sekä jotain ennalta tunnettua valmistusmenetelmää, joka kuuluu osana ideaan ja on siis pohjimmiltaan valmistusohje. Paperiveitsi valmistetaan tietyllä tavalla ja sillä on määrätty käyttönsä: emme voi kuvitella kenenkään valmistavan paperiveistä tietämättä mihin sitä käytetään. Paperiveitsen ollessa kyseessä sen olemus – kaikki valmistusohjeet ja ominaisuudet, joiden perusteella se valmistetaan ja paperiveitseksi määritellään – on olemassa ennen kuin paperiveitsi itse. Tästä syystä edessäni olevan kirjan tai paperiveitsen olemassaolo on determinoitua, määrättyä. Tällainen on tekninen kuva maailmasta, jossa siis valmistaminen on ennen olemassaoloa.
Kun kuvittelemme mielessäme jumalaa joka luo, tämä jumala useimmiten ajatellaan jonkinlaiseksi ylimmäksi käsityöläiseksi. Voimme rinnastaa toisiinsa jumalan idean ihmisestä ja tehtailijan idean paperiveitsestä, ja jumala valmistaa ihmisen tiettyjen valmistusmenetelmien ja tietyn idean perusteella aivan samalla tavoin kuin käsityöläinen paperiveitsen. Ihmisyksilö on siis jumalallisessa älyssä olevan idean toteutus.
1700-luvun ateistiset filosofit hylkäsivät ajatuksen jumalasta, mutta myönsivät olemuksen olevan ennen olemassaoloa: ihmisellä on ihmisluonto ja tämä ihmisluonto, joka samalla on ihmisen idea, on kaikilla ihmisillä. Täten jokainen ihminen on universaalin idean erityinen ilmentymä, ihminen. Kantilla tästä universaalisuudesta seuraa. Että niin maalainen kuin kaupunkilainenkin on saman määritelmän rajaama ja omaa samat perusominaisuudet. Niinpä tässäkin ihmisen olemus on ennen sitä historiallista olemassaoloa, jonka luonnossa havaitsemme.
Edustamani ateistinen eksistentialismi on selväpiirteisempää. Sen mukaan, vaikkei jumalaa olekaan olemassa, on kuitenkin yksi olento, jonka olemassaolo on ennen olemusta, olento, joka on olemassa jo ennen kuin sitä käsittein voidaan määritellä. Tämä olento on ihminen.
Entä mitä sitten tässä yhteydessä tarkoitetaan kun sanotaan, että olemassaolo on ennen olemusta? Se merkitsee, että ihminen on olemassa ensin, tavoittaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittelee itsensä vasta kaiken tämän jälkeen. Se, ettei ihminen sellaisena kuin eksistentialismi hänet käsittää, ole määriteltävissä, johtuu siitä, ettei hän aluksi ole mitään. Oleminen alkaa vasta myöhemmin ja hänestä tulee se mitä hän itsestään tekee. Ei ole myöskään ihmisluontoa, koska ei ole jumalaa joka sen mielessään loisi. Ihminen on, ei ainoastaan sellainen miksi hän itsensä käsittää, vaan myös sitä, mitä hän tahtoo olla, sellainen minä hän itseään pitää ollessaan olemassa; sitten kun olemassaoloa kohti syöksyvä laine saavuttaa rannan, ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee.
Tämä on eksistentialismin ensimmäinen periaate. Sitä pidetään subjektiivisuutena ja siitä meitä tätä sanaa käyttäen moititaan. Mutta mitä muuta me tällä oikeastaan haluamme sanoa kuin että ihmisen arvo on suurempi kuin kiven tai pöydän?”
Tehtävä:
Valitse sopiva vaihtoehto.
Sartren kritisoimasta näkemyksestä, että ihminen on paperiveitseen rinnastettava olio, seuraa...
Jean Paul Sartre ihmisen olemassaolosta ja olemuksesta
(Tekstikatkelma esseestä Eksistentialismikin on humanismia, suom. Aarne T.K. Lahtinen. Teoksesta Esseitä, Otava 1965)
Jean Paul Sartre puolustaa eksistentialismia sitä vastaan esitetyiltä syytöksiltä esseessään ”Eksistentialismikin on humanismia”. Kuuluisassa katkelmassa hän vertaa vertaa perinteisen olemusajattelun, tässä ”tekniseksi maailmankuvaksi” kutsumaansa, ihmiskäsitystä omaan eksistentialistiseen ihmiskäsitykseensä.
“Ajatellaanpa vaikka paperiveistä tai kirjaa. Sen on valmistanut työntekijä, joka on käyttänyt hyväksen tämän esineen ideaa, sekä jotain ennalta tunnettua valmistusmenetelmää, joka kuuluu osana ideaan ja on siis pohjimmiltaan valmistusohje. Paperiveitsi valmistetaan tietyllä tavalla ja sillä on määrätty käyttönsä: emme voi kuvitella kenenkään valmistavan paperiveistä tietämättä mihin sitä käytetään. Paperiveitsen ollessa kyseessä sen olemus – kaikki valmistusohjeet ja ominaisuudet, joiden perusteella se valmistetaan ja paperiveitseksi määritellään – on olemassa ennen kuin paperiveitsi itse. Tästä syystä edessäni olevan kirjan tai paperiveitsen olemassaolo on determinoitua, määrättyä. Tällainen on tekninen kuva maailmasta, jossa siis valmistaminen on ennen olemassaoloa.
Kun kuvittelemme mielessäme jumalaa joka luo, tämä jumala useimmiten ajatellaan jonkinlaiseksi ylimmäksi käsityöläiseksi. Voimme rinnastaa toisiinsa jumalan idean ihmisestä ja tehtailijan idean paperiveitsestä, ja jumala valmistaa ihmisen tiettyjen valmistusmenetelmien ja tietyn idean perusteella aivan samalla tavoin kuin käsityöläinen paperiveitsen. Ihmisyksilö on siis jumalallisessa älyssä olevan idean toteutus.
1700-luvun ateistiset filosofit hylkäsivät ajatuksen jumalasta, mutta myönsivät olemuksen olevan ennen olemassaoloa: ihmisellä on ihmisluonto ja tämä ihmisluonto, joka samalla on ihmisen idea, on kaikilla ihmisillä. Täten jokainen ihminen on universaalin idean erityinen ilmentymä, ihminen. Kantilla tästä universaalisuudesta seuraa. Että niin maalainen kuin kaupunkilainenkin on saman määritelmän rajaama ja omaa samat perusominaisuudet. Niinpä tässäkin ihmisen olemus on ennen sitä historiallista olemassaoloa, jonka luonnossa havaitsemme.
Edustamani ateistinen eksistentialismi on selväpiirteisempää. Sen mukaan, vaikkei jumalaa olekaan olemassa, on kuitenkin yksi olento, jonka olemassaolo on ennen olemusta, olento, joka on olemassa jo ennen kuin sitä käsittein voidaan määritellä. Tämä olento on ihminen.
Entä mitä sitten tässä yhteydessä tarkoitetaan kun sanotaan, että olemassaolo on ennen olemusta? Se merkitsee, että ihminen on olemassa ensin, tavoittaa itsensä, ilmaantuu maailmaan ja määrittelee itsensä vasta kaiken tämän jälkeen. Se, ettei ihminen sellaisena kuin eksistentialismi hänet käsittää, ole määriteltävissä, johtuu siitä, ettei hän aluksi ole mitään. Oleminen alkaa vasta myöhemmin ja hänestä tulee se mitä hän itsestään tekee. Ei ole myöskään ihmisluontoa, koska ei ole jumalaa joka sen mielessään loisi. Ihminen on, ei ainoastaan sellainen miksi hän itsensä käsittää, vaan myös sitä, mitä hän tahtoo olla, sellainen minä hän itseään pitää ollessaan olemassa; sitten kun olemassaoloa kohti syöksyvä laine saavuttaa rannan, ihminen on vain sitä mitä hän itsestään tekee.
Tämä on eksistentialismin ensimmäinen periaate. Sitä pidetään subjektiivisuutena ja siitä meitä tätä sanaa käyttäen moititaan. Mutta mitä muuta me tällä oikeastaan haluamme sanoa kuin että ihmisen arvo on suurempi kuin kiven tai pöydän?”
Tehtävä:
Valitse sopiva vaihtoehto.
Sartren kritisoimasta näkemyksestä, että ihminen on paperiveitseen rinnastettava olio, seuraa...