Tekstitehtävä: Wittgenstein
Kysymys 1 / 5
Lue oheinen teksti ja vastaa sen perusteella monivalintatehtäviin.
Ludwig Wittgensteinin käsityksiä etiikasta
(Katkelmat teoksesta Ludwig Wittgenstein, Kirjoituksia 1929-1938. Suom. Heikki Nyman. WSOY.)
Kirjoituksessaan Esitelmä etiikasta Ludwig Wittgenstein pohtii etiikan olemusta. Hän erottaa toisistaan suhteellisen ja ehdottoman arvoarvostelman. Esimerkiksi ilmaisu ”Tämä on hyvä tuoli” merkitsee sitä, että tuoli on hyvä suhteessa johonkin määrättyyn käyttötarkoitukseen, vaikkapa istumiseen. Johonkin toiseen tarkoitukseen tuoli voi olla huono. Eettiset arvoarvostelmat sen sijaan ovat ehdottomia. Wittgenstein havainnollistaa suhteellisen ja ehdottoman arvoarvostelman eroa seuraavassa katkelmassa:
"Olettakaamme, että joku teistä olisi kaikkitietävä henkilö ja että hän tietäisi näin ollen kaikkien elollisen ja elottoman luonnon kaikkien kappaleitten kaikki liikkeet, ja että hän tietäisi myös kaikkien koskaan eläneiden ihmisten kaikki mielentilat. Jos oletetaan, että tämä henkilö kirjoittaisi kaiken tietämänsä suureen kirjaan, tämä kirja sisältäisi silloin maailman täydellisen kuvauksen. Tällä haluan sanoa, että tämä kirja ei sisältäisi mitään, mitä sanoisimme eettiseksi arvostelmaksi, tai mitään, mikä sisältäisi loogisena seuraamuksenaan tällaisen arvostelman. Kirja sisältäisi tietenkin kaikki suhteelliset arvoarvostelmat ja kaikki todet tieteen lauseet – ja itse asiassa kaikki todet lauseet, jotka on ylipäätään mahdollista esittää. Mutta kaikki kuvatut tosiseikat olisivat ikään kuin samalla tasolla – samalla tavoin kuin kaikki lauseet ovat samalla tasolla. Ei ole mitään lauseita, jotka ovat jossakin ehdottomassa merkityksessä jaloja, tärkeitä tai tyhjänpäiväisiä.
Joku teistä saattaa olla tästä nyt samaa mieltä ja muistella Hamletin sanoja: ”Mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee.” Mutta tämäkin voisi johtaa väärinkäsityksiin. Se, mitä Hamlet sanoo, näyttää vihjaavan siihen, että hyvä ja paha – vaikka ne eivät olekaan ulkopuolisen maailman ominaisuuksia – ovat mielentilojemme attribuutteja. Tarkoitan kuitenkin sitä, että mielentila - sikäli kuin tarkoitamme sitä tosiseikkaa, jonka voimme kuvata – ei ole missään eettisessä mielessä hyvä tai paha. Jos esimerkiksi luemme maailmankirjastamme kuvauksen murhasta sen kaikkine fysikaalisine ja psykologisine yksityiskohtineen, näiden tosiseikkojen pelkkä kuvaus ei sisällä mitään, mitä voisimme sanoa eettiseksi lauseeksi. Murha on täsmälleen samalla tasolla kuin mikä tahansa muu tapahtuma, esimerkiksi kiven putoaminen. Tämän kuvauksen lukeminen voisi toki aiheuttaa meissä tuskaa tai suuttumusta tai jonkin muun mielenliikutuksen, tai voisimme lukea tämän murhan muille ihmisille aiheuttamasta tuskasta tai suuttumuksesta heidän kuullessaan siitä, mutta nämä ovat yksinkertaisesti tosiseikkoja, mutta eivät etiikkaa.
Nyt minun on sanottava, että jos mietin sitä, mitä etiikan todella pitäisi olla – jos tällaista tiedettä olisi olemassa – tämä tulos näyttää minusta täysin selvältä. Minusta näyttää itsestään selvältä, ettei mikään, mitä ikinä voisimme ajatella tai sanoa, olisi juuri sitä. Että emme voi kirjoittaa tieteellistä teosta, jonka asiasisällys voisi olla sisäiseltä olemukseltaan ylevä ja kaikkien muiden sisällysten yläpuolella.
Koko pyrkimykseni ja uskoakseni kaikkien niiden ihmisten pyrkimys, jotka ovat koskaan yrittäneet kirjoittaa tai puhua Etiikasta tai Uskonnosta, on ollut rynnätä päin kielen rajoja. Tämä ryntääminen on täysin, ehdottoman, toivotonta. Mikäli etiikka lähtee liikkeelle halusta sanoa jotakin elämän perimmäisestä merkityksestä, ehdottomasta hyvästä, ehdottomasta arvosta, se ei voi olla mitään tiedettä. Mitä se sanoo ei lisää missään mielessä tietoamme. Se on kuitenkin dokumentti ihmismielen pyrkimyksestä, jota en henkilökohtaisesti muuta kuin syvästi kunnioittaa, enkä ikinä saattaisi sitä pilkan kohteeksi."
Tehtävä:
Valitse sopiva vaihtoehto.
Wittgensteinin mukaan...
Ludwig Wittgensteinin käsityksiä etiikasta
(Katkelmat teoksesta Ludwig Wittgenstein, Kirjoituksia 1929-1938. Suom. Heikki Nyman. WSOY.)
Kirjoituksessaan Esitelmä etiikasta Ludwig Wittgenstein pohtii etiikan olemusta. Hän erottaa toisistaan suhteellisen ja ehdottoman arvoarvostelman. Esimerkiksi ilmaisu ”Tämä on hyvä tuoli” merkitsee sitä, että tuoli on hyvä suhteessa johonkin määrättyyn käyttötarkoitukseen, vaikkapa istumiseen. Johonkin toiseen tarkoitukseen tuoli voi olla huono. Eettiset arvoarvostelmat sen sijaan ovat ehdottomia. Wittgenstein havainnollistaa suhteellisen ja ehdottoman arvoarvostelman eroa seuraavassa katkelmassa:
"Olettakaamme, että joku teistä olisi kaikkitietävä henkilö ja että hän tietäisi näin ollen kaikkien elollisen ja elottoman luonnon kaikkien kappaleitten kaikki liikkeet, ja että hän tietäisi myös kaikkien koskaan eläneiden ihmisten kaikki mielentilat. Jos oletetaan, että tämä henkilö kirjoittaisi kaiken tietämänsä suureen kirjaan, tämä kirja sisältäisi silloin maailman täydellisen kuvauksen. Tällä haluan sanoa, että tämä kirja ei sisältäisi mitään, mitä sanoisimme eettiseksi arvostelmaksi, tai mitään, mikä sisältäisi loogisena seuraamuksenaan tällaisen arvostelman. Kirja sisältäisi tietenkin kaikki suhteelliset arvoarvostelmat ja kaikki todet tieteen lauseet – ja itse asiassa kaikki todet lauseet, jotka on ylipäätään mahdollista esittää. Mutta kaikki kuvatut tosiseikat olisivat ikään kuin samalla tasolla – samalla tavoin kuin kaikki lauseet ovat samalla tasolla. Ei ole mitään lauseita, jotka ovat jossakin ehdottomassa merkityksessä jaloja, tärkeitä tai tyhjänpäiväisiä.
Joku teistä saattaa olla tästä nyt samaa mieltä ja muistella Hamletin sanoja: ”Mitään ei ole itsessään hyvää tai pahaa, meidän luulomme vaan sen siksi tekee.” Mutta tämäkin voisi johtaa väärinkäsityksiin. Se, mitä Hamlet sanoo, näyttää vihjaavan siihen, että hyvä ja paha – vaikka ne eivät olekaan ulkopuolisen maailman ominaisuuksia – ovat mielentilojemme attribuutteja. Tarkoitan kuitenkin sitä, että mielentila - sikäli kuin tarkoitamme sitä tosiseikkaa, jonka voimme kuvata – ei ole missään eettisessä mielessä hyvä tai paha. Jos esimerkiksi luemme maailmankirjastamme kuvauksen murhasta sen kaikkine fysikaalisine ja psykologisine yksityiskohtineen, näiden tosiseikkojen pelkkä kuvaus ei sisällä mitään, mitä voisimme sanoa eettiseksi lauseeksi. Murha on täsmälleen samalla tasolla kuin mikä tahansa muu tapahtuma, esimerkiksi kiven putoaminen. Tämän kuvauksen lukeminen voisi toki aiheuttaa meissä tuskaa tai suuttumusta tai jonkin muun mielenliikutuksen, tai voisimme lukea tämän murhan muille ihmisille aiheuttamasta tuskasta tai suuttumuksesta heidän kuullessaan siitä, mutta nämä ovat yksinkertaisesti tosiseikkoja, mutta eivät etiikkaa.
Nyt minun on sanottava, että jos mietin sitä, mitä etiikan todella pitäisi olla – jos tällaista tiedettä olisi olemassa – tämä tulos näyttää minusta täysin selvältä. Minusta näyttää itsestään selvältä, ettei mikään, mitä ikinä voisimme ajatella tai sanoa, olisi juuri sitä. Että emme voi kirjoittaa tieteellistä teosta, jonka asiasisällys voisi olla sisäiseltä olemukseltaan ylevä ja kaikkien muiden sisällysten yläpuolella.
Koko pyrkimykseni ja uskoakseni kaikkien niiden ihmisten pyrkimys, jotka ovat koskaan yrittäneet kirjoittaa tai puhua Etiikasta tai Uskonnosta, on ollut rynnätä päin kielen rajoja. Tämä ryntääminen on täysin, ehdottoman, toivotonta. Mikäli etiikka lähtee liikkeelle halusta sanoa jotakin elämän perimmäisestä merkityksestä, ehdottomasta hyvästä, ehdottomasta arvosta, se ei voi olla mitään tiedettä. Mitä se sanoo ei lisää missään mielessä tietoamme. Se on kuitenkin dokumentti ihmismielen pyrkimyksestä, jota en henkilökohtaisesti muuta kuin syvästi kunnioittaa, enkä ikinä saattaisi sitä pilkan kohteeksi."
Tehtävä:
Valitse sopiva vaihtoehto.
Wittgensteinin mukaan...